Monday, 18 Dec 2017

Mäkihyppy ja sen kepeys

Norjan Telemarkin kylästä lähtöisin on nimensä mukaisesti telemark-hiihto, mutta ansiokkaasti on tästä norjalaiskylästä myös Suomeenkin levinnyt aikanaan mäenlasku, joka nykyisin tunnetaan mäkihyppynä. Tunnettu 1800-luvun puolessavälissä ollut mäkihyppääjä Telemarkista oli Sondre Auverson, jonka kerrottiin hypänneen luonnonmäessä 30 metriä, joka kyseiseen aikaan oli tavattoman paljon.

Mäkihyppy ja sen kepeys

Mäkihyppy – tekniikkaa ja pisteytystä

Mäkihyppy on talviurheilulaji, jossa tarkoituksena on hypätä suksilla hyppyrimäestä mahdollisimman tyylikkäästi sekä mahdollisimman pitkälle. Tyylikäs hyppy on kun hyppääjä suorittaa ilmalennon ja alastulon hallitusti.

Alkuaikoina ryhdikäs pystyasento oli mäkihypyn tyyli, tällöin luonnonmäistä pystyi hyppäämään 15–30 metriä. Alkuun mäenlasku-kilpailuissa arvioitiin lähinnä hyvää asentoa sekä näyttävyyttä kunnes amerikkalaiset keksivät lisätä pituuden mittaamisen kisaan. Myöhemmin lisättiin myös kilpailun mittariksi pisteytys, joka laskettiin tyylistä että pituudesta yhteensä.

Pisteytyksessä hyvin tärkeä kohta on K-piste, joka on alastulorinteen loiventuva kohta. K-pisteelle kantaneesta hypystä hyppääjä saa 60 pistettä. Jokainen K-pisteelle kantaneesta hypystä ja siitä eteenpäin vieneestä lisämetristä tuo normaalimäessä 2,0 pistettä ja suurmäessä 1,8 pistettä lisää. Pisteitä taasen vähennetään vastaavat määrät mikäli hyppy jää alle K-pisteen. Arvostelutuomarit arvostelevat hypystä suksien ja vartalon asennon – ponnistuksen, ilmalennon ja alastulon aikana. Maksimipistemäärä yhden tuomarin annettavana on 20 pistettä. Yhden hypyn kokonaispisteisiin lasketaan viidestä tuomarista kolmen tuomarin antamat pisteet siten että ylin ja alin pistemäärä jätetään pois. Kilpailussa on kaksi hyppykierrosta. Kilpailijan yhteispistemäärä tulee hänen hyppyjensä yhteenlasketusta pistemäärästä. Aina hyppääjä ei hyppää molempia kierroksia tai sitten toinen hypyistä voidaan jopa hylätä, joko esimerkiksi virheellisen asennon tai liian aikaisen lähdön vuoksi.

V-tyyliin hypätään nykyään. Se sai alkunsa vuonna 1991, kun ruotsalainen Jan Boklövin levitti hypätessään suksensa V-asentoon. V-tyyli lennättää hyppääjää melkein 30 prosenttia pidemmälle kuin aiemmin käytetty pystyhyppytyyli sukset yhdessä. Olympialaisissa vuonna 1992 mäkihypyn kaikki henkilökohtaiset mitalit voitettiin V-tyylillä.

Mäkihyppy Suomessa

Lajiin pääsee hyvin mukaan paikallisten hiihto- ja mäkikoulujen kautta, joissa harjoitellaan hyvin laajasti suksitaituruutta. Mäkihyppy on lajina tavattoman vaativa. Siinä hyppääjä tarvitsee monipuolista kehonhallintaa, ponnistusvoimaa, tasapainoa ja hurjan määrä rohkeutta.

Helsingin Sporttiklubi järjesti Suomen ensimmäiset mäenlaskukilpailut Katajanokan kallioilla maaliskuun 9. päivänä 1889. Tällöin Helsingissä asunut norjalainen insinööri, Christian Nielsen, voitti kilpailut. Ensimmäiset piirustusten mukaan rakennetut mäet rakennettiin Helsingin Alppilaan ja Kajaaniin 1905, jolloin mäkihyppäämisestä voitiin puhua varsinaisesti vasta tällöin, koska mäet olivat huomattavasti luonnonmäkiä korkeampia ja oli tehty erillinen hyppyri ponnahdusta varten.

Suomessa voi harrastaa mäkihyppyä ympäri vuoden. Hyppyrimäkiä löytyy Suomesta kaiken kokoisia, on pieniä mäkiä aina suurmäkiin saakka.

Tunnettuja suomalaisia mäkihyppääjiä ovat esimerkiksi Janne Ahonen, Harri Olli ja Matti Nykänen sekä vanhanpolven Antti Hyvärinen, joka oli ensimmäinen suomalainen mäkihypyn olympiavoittaja. Hän voitti kultaa normaalimäessä Cortina d’Ampezzossa 1956.

Mäkien koot

On olemassa neljä erilaista mäkihyppymäkeä. Pienet mäet ovat useimmiten nuorten ja lasten kilpailuissa käytössä sekä toki myös aikuisten kilpailuissa. Pienmäkien K-piste on 50–75 metrissä. Normaalimäessä kilpaillaan aikuisten maailmancup-kisojen yhdistettyjä osuuksia. Normaalimäessä K-piste sijaitsee 75–99 metrissä. Suurmäen K-piste on 100–130 metrissä. Suurmäet ovat käytetyimpiä hyppyrimäkiä. Maailmancupin kilpailuista suurin osa mäkihyppy-osuudet hypätään nykyään suurmäistä. Lentomäestä hypätään maailman pisimmät hypyt ja näitä kyseisiä mäkiä on koko maailmassa vain kuusi. Niistä neljän K-piste on jopa 200 metrissä, viidennen lentomäen K-piste on 185 metrissä ja kuudennen lentomäen K-piste on myös huikeassa 160 metrissä. Lentomäkiä käytetään ainoastaan hyvin harvoin ja aina tarkkaan valvotuissa olosuhteissa.