Monday, 18 Dec 2017

Humppa, tansseista vauhdikkain

Kun viettelevä jazzmusiikki rantautui laivojen tuomien muusikkojen välittämänä Suomeen 1900-luvun alkuvuosikymmeninä, oli se riemastuttava alku perinteisille suomalaisille tansseille. Jazzin tahtiin tanssittiin 1910-luvulla monenlaisia muotitansseja, kuten esimerkiksi one stepiä ja two stepiä. One stepiä pidetään kävelyhumpan ja two stepiä vaihtoaskelhumpan sekä foksin juurina ja humpan askeleiden alkuperänä. Suomessa humpan innostus ja hurmos alkoi 1950-luvulla. Tämän huuman synnyssä YLEn Kankkulan kaivo -nimisellä radio-ohjelmalla oli hyvin mainittava rooli. Tällöin ohjelman toimittajat Antero Alpola ja Aune Ala-tuuhonen tekivät tätä suosittua sarjaa, jonka musiikkina oli 1930-luvun jatsifoksi. Tätä musiikkia radiossa soitti livenä seitsenhenkinen orkesteri, Pumppu-Veikot. Ohjelmassa musiikin soitannan myötä syntyi humppa-nimitys, joka tulee rumpujen ja tuuban vuoropuhelusta, tätä kuvasi hyvin myös termi humppasyke. Nimityksenä humappa on onomatopoeettinen, joka ilmentää tuuban ja rummun soitannan vuoropuhelua eli tuuba soittaa ”hump” tyyppisen äänen, johon rumpali taasen vastaa ”pa”-äänellä.

Humppa, tansseista vauhdikkain

Humppa Suomessa

Kotimaisen seuratanssikulttuurin oli 1970-luvun alkupuolella tappaa yksin tanssittavan nuorisomusiikin suosio sekä keskioluen anniskelun vapautuminen. Lavatanssikulttuurin henkiinjäämisestä on kiittäminen nimenomaan humppaa. Laulaja Erkki Junkkarisen suursuosio, joka alkoi 1970-luvun puolivälissä, sai kansan hullaantumaan ja taas uudelleen humpan pariin. Näin Suomi koki tällöin taas uudelleen niin kutsutun humppamanian ja järjestetyn Lappeenrannan Humppafestivaalin. Humppa on tangon ohella musiikkimuotona että tanssilajina vuosikymmenten yli vakiinnuttanut paikkansa suomalaisessa seuratanssikulttuurissa.

Humppa tanssina

Vaihtoaskelhumppa sekä kävelyhumppa ovat pääosin suljetun otteen tansseja, mutta kuitenkin yleensä ilman vartalokontaktia. Kuviohumpassa on käytössä myös avoin tanssiote eri käsiotteissa.

Vaihtoaskelhumppa on kuviopohjaltaan erittäin yksinkertainen. Se koostuu oikealla tai vasemmalla jalalla aloitettavista, rytmin 1 ja 2 vaihtoaskelista, jotka nimensä mukaisesti vaihtavat lähtöjalan sekä samanrytmisestä käännöksestä oikealle tai vasemmalle.

Kävelyhumpan perusaskel on musiikin iskuihin tapahtuva joustokävely. Tyypillisiä kuvioita ovat tanssiparia kohden ja -parin ohi tanssittavat kävelyt, kävelypromenadiin avaukset ja sulut sekä tanssiparin kanssa yhdessä tiiviisti ympäri myötä- tai vastapäivään tanssiminen.

Virheellisten käsityksiä humpasta sekä alueellisia tapoja

Humpan harrastajien parissa liikkuu virheellinen tieto, jonka mukaan vaihtoaskelhumpan olisi keksinyt tanssinopettaja Veikko Niemelä vuonna 1959 soveltamalla samban askeleita suomalaiseen humppamusiikkiin. Tähän uskoi Niemelä itsekin. On tietenkin mahdollista, että jotkut nähtyään Niemelän tanssivan humppaa ovat nähneet kyseistä tanssia ensimmäistä kertaa, mutta se ei kuitenkaan ollut Suomessa uusi tanssilaji.

Nykyään kävelyhumppa ja vaihtoaskelhumppa ovat eriytyneet, mutta aikaisemmin on tanssittu myös niiden sekoitusta, jossa otettiin vuorotellen vaihtoaskelia ja kävelyaskelia. Muunnelmien suosio on vaihdellut Suomessa eri aikoina eri alueilla. Kävelyhumppa oli sotien jälkeen suuressa suosiossa 1950-luvun loppuun, mutta sitten vaihtoaskelhumppa syrjäytti kävelyhumpan suurilta osin Suomea pitkäksi aikaa. 1900-luvun lopulla kävelyhumpan suosio alkoi uudestaan Etelä-Suomessa ja on nyt alueen vallitseva tyyli. Pohjoisessa on kävelyhumppa ollut koko ajan suosiossa. Erikoisen nimityksen omaava nilkku on tanssina pohjoinen tyyli, kun taas Etelä- ja Keski-Suomessa se on harvinainen.

Humppa musiikkina

Humppa on tasajakoista 2/2 tai 4/4 tahtista musiikkia. Toisen maailmansodan jälkeen vaikutteita humppamusiikkiin tuli myös Saksasta. Eniten levytetty humppa on Usko Kempin Tulipunaruusut, jonka vanhin äänitys on vuodelta 1930. Tuolta ajalta muita humppalauluja ovat esimerkiksi Dallapé-orkesterin ohjelmistoonkin kuuluneet Lentävä hollantilainen (1930), Tammerkoski (1931) sekä Heili Karjalasta (1938). Monet näiden laulujen sävelmistä olivat Valto Tynnilän sekä Martti Jäppilän yhdessä tekemiä ja laulajina olivat esimerkiksi Ville Alanko, Georg Malmstén, A. Aimo ja Veli Lehto. Suomalaiseksi humpan tekee nimenomaan sen soveltaminen paritanssiin, muualla Itä-Euroopassa iloisia ja villejä humppasävelmät ovat erillään tanssittavia.