Extreme-laskettelu

Extreme on entistä hurjempi tapa harrastaa laskettelua. Siinä laskettelurinteeksi valitaan jyrkkiä ja pitkiä vuorenrinteitä, jotta vauhtia ja tilanteita saataisiin kunnolla aikaan. Rinteet ovat koskemattomia ja mieluiten sellaisia, joissa kukaan muu ei ole vielä lasketellut. Laji on vaarallinen ja yksikin pieni virhe voi johtaa vakaviin tapaturmiin. Tämä ei kuitenkaan lajin harrastajia hidasta. Kerromme, mistä on kyse.

Extreme-laskettelu

Lajin alkuperä

Laji sai alkunsa, kun sveitsiläinen laskettelija Sylvain Saudan kokeili vuonna 1967 ensimmäisten joukossa lasketella mahdottomaksi kuvailtuja vuorenrinteitä Sveitsissä, Ranskassa ja Italiassa. Hän laski ensimmäisen kerran Yhdysvalloissa vuonna 1971. Laji sai pikkuhiljaa enemmän tunnettavuutta ja laskettelijat, kuten Seth Morrison, Glen Plake ja Doug Coombs levittivät lajin tietoutta. Tällainen ensimmäisenä laskenut -tittelin hakeminen ei ole kuitenkaan aina ollut syynä vuoristoilta laskettelemiselle. Ennen vuoristoilta lasketeltiin alas selviytymistarkoituksessa eikä maailmanennätykset olleet mielessä. Nykyään laskettelijoilla on mukana parhainta teknologiaa, joka tekee extreme-laskettelusta aavistuksen verran turvallisempaa

Lajin kuvaus

Extreme-laskettelu poikkeaa tavallisesta laskettelusta siinä mielessä, että normaalisti laskettelussa ei sinänsä haeta vaaraa ja laskettelu tapahtuu kohtalaisen turvallisissa olosuhteissa. Laskettelukeskusten mäet on tarkistettu vaaranpaikkojen varalta ja siellä onkin hyvä lasketella vaikka koko perheen voimin. Extreme-laskettelussa sen sijaan mäet ovat jyrkkiä ja ne etsitään yleensä vuoristoista. Extreme-laskettelussa lasketaan koskemattomilla lumilla, joissa muut eivät ole vielä käyneet. Laskettelupaikat ovat siis syrjässä, kaukana hiihtokeskuksista. Tyypillinen rinteiden kaltevuus on 45 – 60 astetta.

Extreme-laskettelu nostaa adrenaliinitasot korkealle ja laskettelijan on oltava valppaana koko ajan. Virheitä ei sallita, sillä ne voivat olla jopa kohtalokkaita. Moni laskettelija onkin menettänyt henkensä tämän vaarallisen harrastuksen parissa. Lajin parissa tulee harjoitella riittävästi, jotta voi olla valmis kaikkein pahimpiin rinteisiin. Laskettelija lähtee rinteeseen rohkein mielin ja jos kesken mäenlaskun huomataan, ettei rinne olekaan laskettelukelpoinen, edetään nopeasti seuraavaan paikkaan vaikka hyppäämällä!Vaikka tämä laji onkin hurjaa ja jännittävää, on se myös hyvin hauskaa. Adrenaliini virtaa Käännöksiä joutuu tekemään nopeasti ja eteen tuleviin esteisiin, kuten kiviin tai puihin, on reagoitava hyvin nopeasti.

Tempuilla lisää adrenaliinia

Jos itse laskeminen vaarallisilla rinteillä ei riitä nostattamaan jännitystä tarpeeksi, voi lisähaasteeksi ottaa erilaiset temput. Uhkarohkeimmat hyppäävät alas vuorenrinteeltä, tietämättä mitä tuleman pitää ja tekevät ilmassa pari volttia. Toiset laskevat alas jopa rakennusten katoilta. Mukaan voidaan ottaa vaikka laskuvarjo, jos hyppy sattuu tapahtumaan liian korkealta. On myös olemassa erityisiä liitopukuja, joiden avulla voidaan liitää turvallisesti pitkällekin. Extreme-lasketteluun kannattaa aina lähteä vähintään yhden kaverin kanssa. Näin toinen voi tarvittaessa soittaa tai hakea apua ja voitte auttaa toinen toisianne. Kypärä on pakollinen tässä lajissa.

Tempuilla lisää adrenaliinia

On sanomattakin selvää, että tämä laji ei ole riskitön. Itseasiassa tapaturmien riski on läsnä koko ajan. Lajin parissa voi sattua vaikka mitä, laskettelija voi kaatua tai osua johonkin tai hän voi jäädä lumivyöryn alle. Tästä syystä kaikilla laskettelijoilla tulisi olla gps-lähetin, jonka avulla pelastajat löytävät hänet nopeasti. Monet ovat menettäneet hampaitaan ja murtaneet luita lajin parissa. Lajissa henkensä ovat menettäneet esimerkiksi Billy Poole ja Shane McConkey kuvatessaan extreme-laskettelua videolle. Kaikenkaikkiaan Yhdysvalloissa kuoli 38 laskettelijaa vuonna 2007. Tosin tähän on laskettu mukaan kaikki laskettelijat.Aiemmin mainittu Doug Coombs kuoli kielekkeen pettäessä Ranskassa vuonna 2006. Tapaturmassa menehtyi hänen lisäkseen Chad VanderHam. Coombs muistetaan ensimmäisen yhdysvaltalaisen extreme-laskettelun mestarin tittelin voittamisesta Alaskassa vuonna 1991. Hän voitti saman tittelin uudestaan vuonna 1993.